(Katso tästä ensimmäinen postaus aiheesta)
Marraskuussa 2023 aloittamani projektini ajatus oli, että harjoittelen vuoden Raul Hellbergin oppien mukaan. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että voin tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen projektin menestyksestä.
Kuten aiemmin kävin läpi, Hellbergin harjoittelutavat olivat omalla tavallaan polarisoitua: talviharjoittelu oli hyvin peruskestävyyspainotteista ja vapaata ja kesällä kilpailunomaisia harjoituksia oli taas melko paljonkin, tosin ne eivät olleet rakenteeltaan intervallityyppisiä vaan paljon yksinkertaisempia tyyliin "30km kovaa".
Ohjeet olivat tulkinnanvaraisia, mutta se oli osa hauskuutta. Kun pääsi kärryille Hellbergin ohjeista, niitä oli helppo noudattaa ja sovittaa omaan elämään. Kirjassaan hän antaa urheilijalle melko vapaat kädet suunnitella ohjelma itse. 2023-2024 talven harjoittelu oli vapauttavaa ja se tuntui jollakin tavalla toimivan matalatehoisuudesta huolimatta, koska olin onnistunut pääsemään jo toukokuussa jonkunlaiseen kuntoon. Silkka harjoittelutuntien lisääminen toi itseluottamusta ja hyvän fyysisen olon. Tosin tunteja olisi pitänyt lisätä kuitenkin omalla kohdalla varmasti vielä enemmän (reilusti yli 10h/viikko) ja jatkaa sitä vuosia että niitä isoimpia hyötyjä tulisi.
Valitettavasti tässä kävi niin, että en ihan onnistunut toteuttamaan harjoittelua täysimittaisesti oman elämän arjen muuttujien takia. Peruskuntoharjoittelu ja kauden aikanakin tapahtuva runsas pyörällä ajaminen vaati aika paljon aikaa jota välillä oli ja välillä sitten ei ollut. Tulokset eivät kuitenkaan ainakaan ole huonontuneet, vaikka jätin kaiken intervalliharjoittelun pois. Harjoittelu tuntui silti välillä olevan kovaakin, vaikka yksittäiset treenit eivät olleet mitenkään erityisen tappavia.
Miinuksia?
Ymmärrän, että jotkut ihmiset kaipaavat tarkempia ja tieteellisempiä ohjeita. Teho- ja sykemittaus tuovat pyöräilyyn tarkkuutta ja jos ajajalla on valmentaja, hän pystyy silloin näkemään ja analysoimaan harjoittelutietoja tarkemmin. Hellberg luottaa tekniikan puutteessa urheilijan omaan vaistoon, omiin muistiinpanoihin ja oman kokemustiedon kehittymiseen vuosien myötä.
Väittäisin, että sekä vanhan että uuden "koulukunnan" lähestymistavat saattavat toimia juuri sinulle tai sitten eivät; lopputulos on täysin yksilökohtaista ja molemmissa tavoissa on omat etunsa ja sudenkuoppansa.
Minkälaisia johtopäätöksiä 1930-luvun harjoittelutavoista voisin sitten omalta kohdaltani tehdä? Mitään ihan huimaa edistystä ei tapahtunut puolessatoista vuodessa, mutta perehtyminen ja kokeileminen oli silti itselleni miellyttävä kokemus. Ehdottomasti aion jatkaa tämäntyyppistä harjoittelua vahvasti itselleni soveltaen.