Ylimielinen henkilö on Kielitoimiston sanakirjan mukaan "omasta ylemmyydestään varma, muihin väheksyen suhtautuva". Itsevarma henkilö on taas "varma itsestään". Suomisanakirja.fi tiivistää meille varma-sanan kahteen virkkeeseen;
1. jonka tapahtuminen tai toteutuminen on hyvin todennäköistä, ennalta arvattua
2. joka on vakuuttunut jnk todenmukaisuudesta
Ylimielisyydellä ja itsevarmuudella on suomen kielessä vain hienovarainen käsitteellinen vivahde-ero mutta se on moraalisessa mielessä melko ratkaiseva. Ylimielisyys koetaan paheksuttavana, kun taas itsevarmuus on ihmiselle vahvuus ja hyve. Kyseessä vaikuttaa olevan siis saman kolikon eri puolet, hyvän ja huonon moraalisen käyttäytymisen tasapainottelu. Sanotaankin, että itsevarmuus omaan tekemiseen kuuluu olla, mutta niin, ettei se mene ylimielisyyden "puolelle". Olisi outoa sanoa, että henkilö olisi sekä itsevarma että ylimielinen; sanat eivät poissulje toisiaan, mutta adjektiivit olisivat moraalisesti ristiriidassa keskenään.
Toisaalta joskus sanotaan, että ylimielisyys voikin olla piilevää epävarmuutta itsestään, ja omasta ylemmyydestään varma henkilö ei olekaan itsevarma.
Vaikuttaisikin siltä, että ylimielinen ihminen onkin "omasta ylemmyydestään" vain näennäisesti varma. Esimerkiksi vuonna 2021 valmistunut tutkimus narsistien käyttäytymisestä viittaisi siihen, että Kielitoimiston sanakirjan määritelmä ylimielisyydestä todella on harhaanjohtava, ja kyseessä onkin epävarmuus omasta ylemmyydestään. “Tutkimustulokset viittaavat siihen, että narsismi on ymmärrettävä kompensoivana mekanismina, jolla päästään yli ja peitetään matala itsekunnioitus" Mary Kowalchyk, tutkimuksen päätekijä kertoo. (New York University) Tämä havainto voitaisi yhdistää myös ylimielisyyteen.
Uuden käyttäytymistiedon valossa sanakirjan määritelmää ylimielisyydestä tulisi siis päivittää! Oman ylemmyyden korostaminen on edelleen pahe, mutta näyttää siltä, että se on myös oire tai heikkous. Tavallaanhan se voisi olla myös epäonnistumisen pelkoa.
Eli jos olen epävarma itsestäni niin olen ylimielinen. Jos olen varma itsestäni niin olen itsevarma. Entä jos olen äärimmäisen varma itsestäni, niin varma, että tiedän varmasti onnistuvani paremmin kuin muut kaikessa, mihin ryhdyn? Eikö tämä ole hieman "ylimielistä" sanan välittömässä merkityksessä? Mihin kohtaan siis ylimielisyys lopulta asettuu itsevarmuuden "asteikolla", jonka toisessa päässä on epävarmuus ja toisessa varmuus?
Itsevarmuuden kompassi ja autenttisuus
Entä jos unohdamme asteikon ja ajattelemme kompassin kaltaista ympyrän piiriä, jonka tietyssä ilmansuunnassa varmuus, epävarmuus ja ylimielisyys sekoittuvat keskenään ja kompassin neula seilaa termien välillä.
Tämän "itsevarmuuden kompassin" neula ja keskipiste on oltava autenttisuus. Autenttisuuden on kuvailtu olevan sitä, mitä sinä itse olet riippumatta ulkoisista voimista. Voidaan väittää, että sekä ylimielisyys että itsevarmuus ovat tulosta ulkoisista voimista. Alttius näille tunnetiloille on epäilemättä syötetty ulkopuolelta; mahdollisuus kilpailla, menestyä ja voittaa on sisäänrakennettu yhteiskunnan erilaisiin vertailuun perustuviin järjestelmiin, kiiltokuvamaisten menestyjien palvontaan ja eriarvoistaviin elementteihin.
Pyrkimys olla aito ja autenttinen tulisi olla itsevarmuuden lopullinen muoto. Itsevarmuuden kompassia käyttävät siis vain tikapuita pitkin kiipeävät pyrkyrit!
(Enää jää jäljelle kysymys, mitkä ominaisuudet sinussa itsessäsi on tulosta ulkoisista voimista ja mitkä "sisäisistä". Tämä kysymys on kompa kaltaisilleni, jotka uskovat, ettei sisäisiä voimia, sielua ja ihmisen vapaata tahtoa ole. Ihminen on pelkkien ulkoisten voimien kehittämä tuote. Voin kuitenkin leikkiä ajatuksella, että ainakin kuvittelen pyrkiväni itsenäiseksi ajattelijaksi!)
Soveltaminen kilpaurheiluun
Mitä tämä kaikki lätinä siis tarkoittaa konkreettisesti?
Arkielämässä muiden vähättely johtaa esimerkiksi työpaikkakiusaamiseen ja henkiseen pahoinvointiin. Arjen kilpailuista, ylimielisestä kunnian ja menestyksen vertailusta tulee äkkiä epätervettä ja pakkomielteistä.
Voisiko ylimielinen uhoaminen ja toisten vähättely tapahtua missään yhteydessä autenttisesti?
Väitän, että arkielämän pahe, ylimielisyys, ei välttämättä olisi kilpaurheilussa pahe. Kilpaurheilu on ytimeltään suosituskeskeistä leikkiä, yhteisöllisyyttä ja omien rajojen vaaratonta hakemista. Kilpailu on loppujen lopuksi teeskentelyä, totista pelaamista "häviöstä" ja "voitosta" toisessa todellisuudessa. Kilpaurheilussahan luonteenomaisesti "suhtaudutaan muihin väheksyen" ja ollaan "omasta ylemmyydestä varmoja", niin kuin aiemmin mainittu sanakirjan määritelmä ylimielisyydestä kuuluikin. Urheilussa se tarkoittaa kuitenkin vain kilpaurheilun kontekstia, joka on erillinen, teeskennelty todellisuus. Tällöin kilpailutilanteen ulkopuolellakin on hyväksyttävää vähätellä muita kilpakumppaneita, kunhan se tehdään hyvän maun rajoissa ja pysytään urheilun kehyksessä!
Voisiko olla myös niin, että liian vähäinen uhoaminen, korkea aloittamisen kynnys, vaatimattomat tulokselliset tavoitteet ja vähättelevä, inhorealistinen kuvaus omasta suorituskyvystä ovat oireita liian tosikkomaisesta lähestymistavasta urheiluun? Silloin olisi kyseessä epä-autenttinen, ulkoisten voimien vaikutusten alainen epävarmuus tai näennäinen itsevarmuus.
Tällaisia ulkoisia voimia on esimerkiksi yhteiskunnan huippu-urheilukeskeinen näkökulma, joka peilaa amatööriurheilua äärimmilleen viritetyn ammattiurheilun linssin läpi. Yritysmaailmasta imeytynyt suorituskeskeinen tulos tai ulos -mentaliteetti edellyttää kaikilta kaikessa tekemisessä voimakasta itsevarmuutta. "Puolivillainen" ja "juosten kustu" -tekeminen "tyhjäkäynnillä" on paheksuttavaa ja ihanteellisen tehokas ihminen tekee asioita "sata lasissa tai ei ollenkaan". Osa pärjää tässä lannistavassa kilpailuyhteiskunnassa ja lopuille syntyy kroonista itsekunnioituksen puutetta ja masennusta. Kilpailua urheilun ulkopuolellahan käydään joka elämänalalla; koulutuspaikoista, työpaikoista, palkoista ja puolisoista. Toisin kuin kilpaurheilun tuloslistat, nämä tosielämän kilpailut ovat paljon konkreettisempia yksilön kannalta.
Kilpaurheilu on siis tosielämän vastakohta, rinnakkaistodellisuus ja "kompassin" autenttinen keskipiste. Autenttisessa ja viattomassa kilpaurheilumaailmassa voidaan terveellinen uhoaminen hyväksyä moraalisesti.
Omatuntoni on siis puhdas ja näillä perusteilla voin siis jatkaa oululaisten kilpapyöräilijöiden haukkumista ja väheksymistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti